No kerpele! Kävelin tänään "Neuvostoliittoon" vievällä sillalla. Jalassani piiitkä vartisen tennarit, undergroundin ihqut street culturet. Pito on mitä on. Sen sillan alku on jäätä, lunta ja rapaa. Ylöspäin on silti pyrittävä niin kuin taivaan porteille. Jauhoin purkkaa suussani, katselin edelläni olevaa tuulipuvussa rehkivää miestä. Puolessa välissä sitä siltaa se äijä pysähtyi ja niisti käteensä. HYI S**TANA! Kyllä pysähtyi se purkan jauhaminen mun suussa, olihan se pakko sylkästä pois. 

 

Olen punkkari, en ole punkkari, olen punkkari, en ole punkkari. Olen nainen, pukeudun no jaa-a tyyliin. Ja hiuksetkin on joskus pystyssä. En ole koskaan pitänyt itseäni punkkarina. En omista mielestäni samanlaista ajatusmaailmaa. Kuuntelen toisinaan punk musiikkia, omistan punk vinyyleitä, takin johon on painettu descendents kuvio. Osaan kusta seisaaltaan, juon olutta ja väkeviä. Keesi mulla oli ekaa kertaa ala-aste vuosina. Siitä sitten tasa tarkkaan 10v myöhemmin tuli taas keesi. Naiset alkoi piru vie hyppiä syliin julkisissa. Kaipa mä tyyliläni herätin niissä niiden sisäisen lesbon tai tms. Olin just muuttanut vanhaan taloon mistä sitten tietty valui kuparia mun hiuksiin kun käväsin suihkussa. Värjäyskielto siitähän rapsahti! Itku! Onhan se vähän nii että naisella yksivärinen keesi on vähän lesbouden merkki. Siinä kesä keesissä oli se kivaa että festareilla sai olla ihan rauhassa, julkisissa kukaan ei uskalla tulla viereen ja saa kutsuja ihan ihme bileisiin. 

 

Niinpä niin, tänne nyt kertyy kaikkee skeidaa, ei tarvi lukea! En oikeastaan harrasta päiväkirjoja joten kaikki ulos anti tulee nyt tänne tästä lähin. It won't be pretty sight. Mun englanti niin pirun suckseeta että! No siis..jokaisella meillä jotain sanottavaa. Jopa lemmikeilläkin. Systerikin kisut maukuu aina niin että.. Toivon silti ettei kukaan pahastu mun kirjoituksistani. Mitäs mitäs vielä..Olen ihminen, sen tekee inhimillisyys ja erehtyväisyys. Jokaisella on niitä tai jos ei ole niin ei ole kylläkään elänyt. Jos emme tekisi virheitä emme koskaan tuntisi katumusta. Yksi erittäin hieno fiilis jota ei kannata missata mikä nyt kuulostaa hiukkasen oudolta. Mutta! Miltä elämä maistuisikaan ilman katumusta? 

No kerpele! Kävelin tänään "Neuvostoliittoon" vievällä sillalla. Jalassani piiitkä vartisen tennarit, undergroundin ihqut street culturet. Pito on mitä on. Sen sillan alku on jäätä, lunta ja rapaa. Ylöspäin on silti pyrittävä niin kuin taivaan porteille. Jauhoin purkkaa suussani, katselin edelläni olevaa tuulipuvussa rehkivää miestä. Puolessa välissä sitä siltaa se äijä pysähtyi ja niisti käteensä. HYI S**TANA! Kyllä pysähtyi se purkan jauhaminen mun suussa, olihan se pakko sylkästä pois. 

 

Olen punkkari, en ole punkkari, olen punkkari, en ole punkkari. Olen nainen, pukeudun no jaa-a tyyliin. Ja hiuksetkin on joskus pystyssä. En ole koskaan pitänyt itseäni punkkarina. En omista mielestäni samanlaista ajatusmaailmaa. Kuuntelen toisinaan punk musiikkia, omistan punk vinyyleitä, takin johon on painettu descendents kuvio. Osaan kusta seisaaltaan, juon olutta ja väkeviä. Keesi mulla oli ekaa kertaa ala-aste vuosina. Siitä sitten tasa tarkkaan 10v myöhemmin tuli taas keesi. Naiset alkoi piru vie hyppiä syliin julkisissa. Kaipa mä tyyliläni herätin niissä niiden sisäisen lesbon tai tms. Olin just muuttanut vanhaan taloon mistä sitten tietty valui kuparia mun hiuksiin kun käväsin suihkussa. Värjäyskielto siitähän rapsahti! Itku! Onhan se vähän nii että naisella yksivärinen keesi on vähän lesbouden merkki. Siinä kesä keesissä oli se kivaa että festareilla sai olla ihan rauhassa, julkisissa kukaan ei uskalla tulla viereen ja saa kutsuja ihan ihme bileisiin. 

 

Niinpä niin, tänne nyt kertyy kaikkee skeidaa, ei tarvi lukea! En oikeastaan harrasta päiväkirjoja joten kaikki ulos anti tulee nyt tänne tästä lähin. It won't be pretty sight. Mun englanti niin pirun suckseeta että! No siis..jokaisella meillä jotain sanottavaa. Jopa lemmikeilläkin. Systerikin kisut maukuu aina niin että.. Toivon silti ettei kukaan pahastu mun kirjoituksistani. Mitäs mitäs vielä..Olen ihminen, sen tekee inhimillisyys ja erehtyväisyys. Jokaisella on niitä tai jos ei ole niin ei ole kylläkään elänyt. Jos emme tekisi virheitä emme koskaan tuntisi katumusta. Yksi erittäin hieno fiilis jota ei kannata missata mikä nyt kuulostaa hiukkasen oudolta. Mutta! Miltä elämä maistuisikaan ilman katumusta? 

No kerpele! Kävelin tänään "Neuvostoliittoon" vievällä sillalla. Jalassani piiitkä vartisen tennarit, undergroundin ihqut street culturet. Pito on mitä on. Sen sillan alku on jäätä, lunta ja rapaa. Ylöspäin on silti pyrittävä niin kuin taivaan porteille. Jauhoin purkkaa suussani, katselin edelläni olevaa tuulipuvussa rehkivää miestä. Puolessa välissä sitä siltaa se äijä pysähtyi ja niisti käteensä. HYI S**TANA! Kyllä pysähtyi se purkan jauhaminen mun suussa, olihan se pakko sylkästä pois. 

 

Olen punkkari, en ole punkkari, olen punkkari, en ole punkkari. Olen nainen, pukeudun no jaa-a tyyliin. Ja hiuksetkin on joskus pystyssä. En ole koskaan pitänyt itseäni punkkarina. En omista mielestäni samanlaista ajatusmaailmaa. Kuuntelen toisinaan punk musiikkia, omistan punk vinyyleitä, takin johon on painettu descendents kuvio. Osaan kusta seisaaltaan, juon olutta ja väkeviä. Keesi mulla oli ekaa kertaa ala-aste vuosina. Siitä sitten tasa tarkkaan 10v myöhemmin tuli taas keesi. Naiset alkoi piru vie hyppiä syliin julkisissa. Kaipa mä tyyliläni herätin niissä niiden sisäisen lesbon tai tms. Olin just muuttanut vanhaan taloon mistä sitten tietty valui kuparia mun hiuksiin kun käväsin suihkussa. Värjäyskielto siitähän rapsahti! Itku! Onhan se vähän nii että naisella yksivärinen keesi on vähän lesbouden merkki. Siinä kesä keesissä oli se kivaa että festareilla sai olla ihan rauhassa, julkisissa kukaan ei uskalla tulla viereen ja saa kutsuja ihan ihme bileisiin. 

 

Niinpä niin, tänne nyt kertyy kaikkee skeidaa, ei tarvi lukea! En oikeastaan harrasta päiväkirjoja joten kaikki ulos anti tulee nyt tänne tästä lähin. It won't be pretty sight. Mun englanti niin pirun suckseeta että! No siis..jokaisella meillä jotain sanottavaa. Jopa lemmikeilläkin. Systerikin kisut maukuu aina niin että.. Toivon silti ettei kukaan pahastu mun kirjoituksistani. Mitäs mitäs vielä..Olen ihminen, sen tekee inhimillisyys ja erehtyväisyys. Jokaisella on niitä tai jos ei ole niin ei ole kylläkään elänyt. Jos emme tekisi virheitä emme koskaan tuntisi katumusta. Yksi erittäin hieno fiilis jota ei kannata missata mikä nyt kuulostaa hiukkasen oudolta. Mutta! Miltä elämä maistuisikaan ilman katumusta? 

On se mukavaa kun hiirimattoon voi tunkea haluamansa kuvan. :) Mä pengoin läpi karkkirasiaboksia missä säilytän erilaisia kortteja. Sit..sit mä bongasin sieltä kaiken seasta Cliche twilightin kortin nimmareilla. :DD Mä sain sen aikoinaan siskoltani, koska kävi ulkona yhden niistä bändin jäsenistä siihen aikaan ja tietty teini-ikäiselle tytölle (mulle) se oli kiva juttu. :D Oli aivan pakko pistää vanhojen aikojen muistoksi se kortti hiirimattoni sisälle loistamaan. Nyt näin jälkikäteen muistellen, on pakko tunnustaa etten muista heiltä yhtään laulun nimeä enää. Kai se Tehosekoitin oli sitten jotenkin mieleen painuvampi puhumattakaan Beckistä jonka tietyn albumin sanat osaan edelleen yhtä hyvin kuin lapsenakin. Teki silloin se musavideo vaan lähtemättömän vaikutuksen. Hih!

Yritin värjätä tuon mekon sitten kun parannuin enterorokosta ja muista ihme taudeista. Yritin pesukoneessa sen kerran värjätä dylanin erikoisvärillä punaiseksi tuloksena sama väri kuin kuvassa. Sitten yritin silkkivärillä värjätä ihan käsin sen  punaiseksi ihan tuloksena sama väri kuin kuvassa eli siis yli hempeä persikka. Sitten väri yritykseen tuli vielä musta, tuloksena kas kas persikka. Sekin meni ihan käsivärjäyksellä tiskialtaassa. Taitaa vain olla niin että mekko jää värjäämättä, otan ylös mallin/kaavat ja sitten mekko menee myyntiin eespäin. Ei jei, persikka ei ole mun värini. Mitäs muuta..noh joulupäiviksi otan yhden valkoisen romanttisen hameen mukaan isosiskolleni, hameeseen olisi tarkoitus painattaa pääkalloja. Se siitä romanttisuudesta! :D Jos vaikka huomenna muistaisin ottaa kameran mukaan niin voisin liittää tänne kuvia värjäysprosessista ja uusista projekteista! Huomenna pitäisi palauttaa kamera ystävälleni joten joten..en tiedä miten tämä blogitus tulee jatkossa toimimaan. Mutta sitä sitten ihmetellään myöhemmin. Nyt saunomaan! :)

^Mustassa liemessä kait.

^Punaisessa liemessä. Ja sitten ääks kuva mitä sen punaisen värin mukana tullut väriä ylläpitämään jauhepussi joka suli aivoklöntiksi sinne pohjaan.

^Hehheh. Sitä sai sitten irrotella. Oli kuin toffeeta!

Meinasi miltei unohtua nää kuvat uuden projektin aloittelusta.

^Tuohon keskikohtaan ois sitten tarkoitus painattaa ne pääkallot. Mistä ei tule varmaankaan helppoa jos katsot seuraavan kuvan kankaan pinnasta.